Suojeluvaranto-ohjelma

• Saattaa 5, 2024

Pohjois-Pohjanmaan kulttuurisyklille on luonteenomaista nousukauden ja rintakauden ajanjakso, mikä tarkoittaa, että vauraus hallitsee maatalouden kaupunkeja hetkeksi, mutta tätä ajanjaksoa seuraa aina julma talouden laskusuhdanne (usein samaan aikaan kuivuus). joka vie nuoremman sukupolven pois pienistä kaupungeista ja jättää maatalouden lamaan. Vuoden 1908 puoliväliin mennessä kävi ilmi, että 70-luvun vauraus oli romahtamassa.

Valitettavasti viljelijät olivat harjoittaneet aidasta aitoon viljelyä pyrkiessään saamaan eniten satoa maastaan. Ja niin Yhdysvaltojen maatalousministeriö aloitti kiistanalaiset pyrkimykset poistaa tämä maa tuotannosta, vähentää tuotettujen hyödykkeiden määrää ja siten auttaa maatalouden talouksia alhaisemmalla tarjonnalla ja auttaa ympäristöä muuttamalla maa takaisin pysyväksi kasvillisuudeksi.

Conservation Reserve Program (CRP) on olemassa pinta-alaltaan, jota aikoinaan muunnettiin viljelykasvien, kuten maissin ja vehnän, viljelyyn. Suurin osa maaperästä, vaikka se on potentiaalisesti tuottava, on voimakkaasti hajoavaa tuulen voimien vuoksi. Maan jättäminen kesannoimiseen ja maanmuokkaustoimenpiteiden ansiosta tasangon suuret tuulet voivat ottaa veronsa. Tämä jättää useita tuhansia hehtaareja ravinteisella pintamaalla lopullisesti irrotettuna ja kerrostuneena läheisiin virtauksiin, mikä johtaa ympäristöongelmien ketjuun.

Ja niin liittovaltion hallitus järkiperäisti, että tuottajien auttaminen kasvattamalla näitä hehtaareja pysyvälle ruoholle ei vain poistaisi ympäristönäkökohtia erittäin herkillä maaperäillä, vaan myös vähentäisi raaka-aineiden tuotantoa pyrittäessä nostamaan alhaisia ​​viljan hintoja. Tämän jälkeen hallitus maksaa viljelijälle vuokrakoron, joka vastaa keskimääräistä nettotuloa, jos viljelyala olisi edelleen viljatuotannossa.

Teoriassa CRP: n tulisi toimia suunnitellusti ja joissain tapauksissa niin. Maaperän eroosio on vähentynyt huomattavasti, ja eekkerit, joita ei olisi koskaan pitänyt kaataa, on muutettu takaisin alkuperäiseksi mäntyksi. Villieläimet ovat hyötyneet myös laajasta peittoalueesta, jonka ne löytävät, ja tekevät CRP-kirjoituksista metsästäjän paratiisin.

Mutta ohjelmalla on ollut haittoja. Maatalousyhteisöjen jo vähenevä väestö on kärsinyt siitä, että viljelijät asettavat koko pinta-alansa CRP: hen ja muuttivat kaupunkiin. Joissain tapauksissa 10 tai 15 vuoden sopimusten vuokrahinnat eivät ole kilpailukykyisiä nykypäivän viljamarkkinoiden hintojen kanssa, mikä aiheuttaa joidenkin viljelijöiden lopettaa sopimukset ja hajottaa jälleen erittäin heikentyvät maaperät.

Argumentteja syntyy siitä, kuka hallitsee omaisuutta, koska kuivuusalueiden viljelijät vaativat hätäkasvatuksia ja pinta-alan laiduntamista. Metsästäjät uskovat yleensä, että koska yksityisen pinta-alan kasvillisuus on valtion rahoittamaa, heillä on oikeus päästä maahan. Ja monet kysymykset siitä, hallitaanko kasvillisuutta kunnolla "istuta se ja jätä se" -politiikalla, joka johtaa kuolleisiin ja kuiviin ruohoon, joissa ei ole ollut laiduntamista, sadonkorjuuta tai muita kasvillisuuden luonnollisia poistomenetelmiä, mikä johtaa hehtaarin suuruiseen palovaaraan (aivan kuten kansallismetsiemme) Ison tasangon yli.

CRP jatkuu lähitulevaisuudessa, ja siitä on tullut elämäntapa pienille maatalousyhteisöille, jotka tekevät parhaansa hyödyntääkseen sen etuja samalla kirotessaan ikuisesti sitä, mitä he pitävät liittohallituksen tyhmyytenä.