Joukkueen vinjetti - Carolina Hurricanes
Tämä on joukkue, jonka takana on paljon enemmän historiaa kuin useimmat tajuavat. Tätä franchisingta, jota pidetään usein yhtenä niistä tylsimmistä uudempista joukkueista, on ollut vuosien varrella todistaja.

World Hockey Association (WHA) myönsi franchising-tiimin joukkueelle Bostonissa, Massachusettsissa. New England Whalers pelasi ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta Bostonissa ja West Springfieldissä ja muutti sitten Hartfordiin, Connecticutiin, tammikuussa 1975.

Kun WHA sulautui NHL: ään vuonna 1979, joukkue muutti nimensä Hartford Whalers -rekisteriksi, koska NHL: llä oli jo joukkue, joka oli sijoitettu New England -alueelle - Boston Bruins.

Lokakuussa 1997 franchising pelasi ensimmäisen pelinsä Carolina Hurricanes -tapahtumana ja hävisi 4-2 Tampa Bay Lightningille muutettuaan Pohjois-Carolinan osavaltioon.

Kevin Dineen kirjasi ensimmäisen maalin Carolina Hurricaneille; Gordie Roberts teki ensimmäisen maalin Hartford Whalers -pelissä; ja Tommy Williamsilla oli ensimmäinen maali New England Whalers -pelissä.

Franchising on nauttinut jonkin verran vuosien varrella. WHA: n New England Whalers -joukkueena joukkue voitti aivan ensimmäisen Avco World Trophy -liigan liigassa vuonna 1973. Liittyessään NHL: ään, Hurrikaanit voittivat Stanley Cupin liigassa vuoden 2006 mestarina.

Monet hienot pelaajat ovat lahjoittaneet yhden ne pelit, joita tämä franchising on urheillut vuosien varrella, ei kukaan suurempi kuin Mr. Hockey itse - Gordie Howe. Franchising on nähnyt myös Bobby Hull, Paul Coffey, Dave Keon, Ron Francis, Rick Ley, Kevin Dineen, Rod Brind'Amour, Eric Staal, Jeff O'Neill, Pat Verbeek, Blaine Stoughton, Ray Ferraro, Mike Rogers, Mark Howe. , Mike Liut ja Cam Ward.

Eläkkeellä olevat numerot ovat numero 10 Ron Francisille ja numero 9 Gordie Howelle. Hartford Whalers oli jättänyt numerot 2 ja 19 Rick Leylle ja John McKenzielle, mutta kun joukkue on muuttanut Carolinaan, numerot on saatettu takaisin liikkeeseen.

Carolina Hurricanes -sarjana joukkueen voittamiin palkintoihin kuuluvat: 2005-06 Stanley Cup; 2001-02 ja 2005-06 Walesin Prince Trophy; Conn Smythe-palkinnon vuosina 2005-06 Cam Wardiin; Frank J. Selke -palkinnon vuosina 2005-06 ja 2006-07 Rod Brind’Amourille; King Clancy -muistopalkinto vuosina 2001-02 Ron Francisille; Lady Byng Trophy 2001-02 Ron Francisille; ja Lester Patrick Trophy vuosina 1997-98 Peter Karmanosille.

Ryhmän tulevaisuus näyttää hyvältä, sillä siinä on hyvä sekoitus veteraaneja ja johtajia sekä erittäin lahjakkaita nuoria tähtiä. Toivottavasti he kykenevät vetämään faneja ja tukemaan joukkuetta pitkään niin, ettei enää tarvita muutoksia.

Video-Ohjeita: #CanesDraft: Eetu Luostarinen Media Availability (Saattaa 2024).