Kultastandardi (14. maaliskuuta 1900)
1800-luvun puolivälissä ja loppupuolella Amerikan talous oli hyvin, melko olematonta. Bimetallismista, sekä hopean että kullan käytöstä rahan rahoittamiseen, tuli ongelma johdonmukaisuudesta ja piratismista. Hopeakolikoilla käydään kauppaa espanjalaisista kaksikokoisista kolikoista, jotka sitten sulatettiin ja myytiin rahapajoille kultarahojen valmistamiseksi. Tietysti sulatetun kolikon myyjä teki voittoa.

Vuoden 1896 vaaleista tuli yksi Yhdysvaltojen historian tärkeimmistä vaaleista. Republikaanien puolueen ehdokas William McKinely puolusti kulta-standardin käyttöönottoa maan valuutalle. Demokraattisen puolueen ehdokas William Jennings Bryan vastusti voimakkaasti kultastandardia.

The Glitter of Gold -kirjan mukaan Yhdysvaltain taloudella oli tosiasiassa vähän vakautta bimetallijärjestelmässä, ja se omistaa hyvin vähän tuosta vakaudesta kultaa. Raha-arvojen epävakaus, joka vaihtelee melkein jatkuvasti, aiheutti kuitenkin ongelmia taloudessa. Kansallisilla pankeilla oli monopoliasema kulta- tai hopeavakuisten seteleiden liikkeeseenlaskusta, mikä aiheutti hiukan levottomuuksia valtion pankeille.

Puheenjohtajakampanjan aikana Bryan kierteli maata puhuttaessa kultastandardia vastaan. Hänen ”Kullan risti” -puheesta tuli bimetallisoituneiden huuli, ja sitä pidetään nykyään yhtenä intohimoisimmista ja vakuuttavimmista puheista. Puhetilan loppuviivat: ”Et saa painaa tätä orjan kruunua työvoiman otsaan; et ristiinnaulitse ihmiskuntaa kullaristillä! " Bryanin ja demokraattisen puolueen mielestä kultastandardi olisi maan viljelijöiden kuolema. Kaupungit pystyivät vakauttamaan itsensä eivätkä koskaan näyttäneet haihtuvan, mutta maatilojen korvaaminen vie vuosia. Hän mainitsi myös, että Englanti, josta he olivat voittaneet itsenäisyytensä vain sata vuotta aiemmin, harkitsivat siirtymistä kultaan. Hänen mukaansa Amerikan piti pysyä vapaana, jotta se pystyisi asettamaan standardin ja antamaan maailman seurata niitä. Jos Englanti otti kultastandardin, Bryan ehdotti, että se johtuisi siitä, että Amerikka teki sen ensin.

Viime yönä Bryan piti puheensa ennen vuoden 1896 presidentinvaaleja, hän voitti kaikkien sen kuulevien sydämet. Jos he olisivat äänestäneet presidentin puolesta sillä hetkellä, Bryan olisi voittanut ja maan historia olisi ollut aivan erilainen. Ehkä osakemarkkinat eivät olisi kaatuneet vuonna 1929, jos bimetallismi olisi paikoillaan. Bryan oli kuitenkin yön kolmas puhe. Muutaman tunnin keskustelun jälkeen viimeinen puhunut puhemies puhui kultastandardin puolesta. Äänestys toimitettiin ja kultastandardi voitti. Kultastandardi allekirjoitettiin 14. maaliskuuta 1900. Vasta vuonna 1933 silloinen presidentti Franklin Delano Roosevelt kumosi säädöksen tekemällä kullan (paitsi korut) omistamisen laittomaksi. Muuten, se kumoaminen auttoi Lindberg Baby -kaappaajan vangitsemisessa.

Tänään, About.com: n mukaan Yhdysvallat käyttää fiat-rahaa, joka on melko arvoton rahaa. Se on vain vaihdossa. Ehkä bimetallijärjestelmä olisi kestänyt ajantestin ja olisi ollut parempi tasapaino kauppojen ja pörssien välillä.

Video-Ohjeita: The Russian Revolution 1917 (Saattaa 2024).