Sisällissodan murtovaluutta

• Saattaa 16, 2024

Hopeapuolikkaita oli lyöty 1780-luvulta lähtien, mutta ne katosivat nopeasti liikkeestä sisällissodan aikana. Sota-olosuhteiden epävarmuuden vuoksi ihmiset pitivät kolikoita. Kolikkojen niukkuus osoittautui suurta haittaa yrityksille. Jälleenmyyjien ja kauppiaiden tavanomaisten ostojen muutos oli käytännössä mahdotonta. Eräs sanomalehti vuonna 1862 totesi, että pieni muutos oli niin vähäinen, että yhden viiden sentin hopeapäivän tuottamiseen kului yli päivän haku.

Tilanne kasvoi niin huonoksi, että kolikoiden sijasta käytettiin tavallisia postimerkkejä. Postimerkkien käytön ongelma oli, että ne nopeasti likaantuivat, kuluivat ja jäivät kiinni toisiinsa. Tietysti Postitoimisto oli melko onnellinen nähdessään postimerkkien myynnin kasvun, varsinkin kun sen ei tarvinnut käsitellä ylimääräisiä postia. Postitoimisto kuitenkin kieltäytyi lunastamasta vahingoittuneita postimerkkejä, joita oli käytetty rahana tai rahana.

Ilta-niminen sanomalehti kommentoi 25. heinäkuuta 1862:
”Tänään on paljon valitusta sanomalehtien puolivirallisesta lausunnosta, joka koskee viime aikoina postimerkkien käyttöä valuuttana. Postipäällikön äskettäin sanelema ilmoitus on, että postitoimisto ei lunasta tai vaihda sen myöntämiä postimerkkejä eikä lupaa tunnustaa postimerkkinsä, jos se on likainen käytöstä. "

Sanomalehti kritisoi Postitoimiston politiikkaa huomauttaen, että suuri osa rahaksi myytävistä leimoista oli viiden, 10 ja 24 sentin nimellisarvoja. Sanomalehti valitti, että jos postimerkkejä ei voitu lunastaa, ne olivat ”arvottomia” haltijoilleen. Hallituksen ratkaisuna oli antaa pienimuotoisia ja kevyitä seteleitä käyttämällä postimerkkejä.

Tätä postimerkkiä muistuttavaa valuuttaa kutsuttiin postimerkkivaluuttaksi, ensimmäiset esimerkit laskettiin liikkeeseen elokuussa 1862. Vuonna 1863 valtiovarainministeri Salmon Chase pyysi uutta joukkoa seteleitä, joista tuli tunnetuksi murtovaluutta. Nämä olivat värikkäitä ja painotettiin molemmille puolille, mikä vaikeutti niiden väärentämistä. Tätä murtovaluuttaa käytettiin, kunnes hopeakolikot palasivat liikkeeseen 1870-luvulla. Vuosien 1875 ja 1876 säädöksissä säädettiin murtovaluutan lunastamisesta.

Yhdysvaltojen avustavat rahastonhoitajat saivat luvan lunastaa vastaavissa toimipisteissä Yhdysvaltojen murtovaluutan 5 dollarin summan tai sen kerrannaisyksiköiden lukumäärän mukaan, nimellisarvoittain ja enintään 100 dollarin summana, liikkeeseenlaskiessa vastaavanlaista hopeakolikon määrä nimellisarvoina 10, 20 ja 25 senttiä.

Video-Ohjeita: Mitä jos punaiset olisivat voittaneet Suomen Sisällissodan ? [Osa 1] (Saattaa 2024).