Siniset silmät, ruskeat silmät. Opetetaan lapsille syrjintää

• Saattaa 2, 2024

Vuotuinen Martin Luther King, Jr. -päiväjuhla on vain muutaman lyhyen viikon päässä, ja jälleen kerran Yhdysvallat muistaa kansakuntana monia arvokkaita syitä, jotka Jr. Martin Martin Luther King puolusti. Samoin tämä päivä on todistus yksiselitteisestä vakaumuksesta, jonka jakoi rouva Coretta Scott King, joka kieltäytyi antamasta miehensä unelmalle kuolemaan hämäryyden hiljaiseen kuolemaan ja joka sen sijaan työskenteli kovasti saadakseen muistonsa kunniaksi ikuisesti vuosipäivänä. hänen syntymästään tammikuussa.

Mutta mitä me, jotka elämme paremmassa maailmassa ennen meitä menneiden kansalaissankarien verta, hikeä ja kyyneleitä, teemme heidän saavutuksensa? Muistammeko he kuljettaessaan nimitettyjä päiviä? Kunnioitammeko heitä elämämme kautta ylläpitämällä arvoja, jotka omaksumme totta päivittäisissä päätöksissä ja toimissa? Vai opetammeko me ne rakkaudella lapsillemme vain silloin, kun meitä kutsutaan muiksi ”hakkereiksi”, ”keihäsukkureiksi” tai ”paksuiksi” tai pahemmiksi? Kuinka opetamme seuraavalle sukupolvelle kansalaisoikeuksia?

Jane Elliottin "Siniset silmät / Ruskeat silmät" -harjoitus on hyvä esimerkki. Kun hän suoritti tämän kokeen luokkansa kanssa, hän jakoi ne kahteen ryhmään - niihin, joilla oli ruskeat silmät ja sinisiin silmiin. Vaihtoehtoisesti hän teki yhden ryhmän ylivoimaisemmaksi ja toisen ala-arvoiseksi ja vaihtoi sitten ryhmää. Ennakoitavasti ala-arvoinen ryhmä kääntyi ala-arvoiseen työhön todistaen siten, että jos ihmisryhmä pidätetään haitallisesti ja saadaan tuntemaan, että siellä on vähemmän arvoa kuin toisella ryhmällä, väitetysti ala-arvoinen ryhmä toimii lopulta siihen osaan, josta todella tulee alempi . Tämä sosiaalinen ehdollistaminen on jatkunut maassamme ja kaikkialla maailmassa muinaisista ajoista lähtien, mutta on aika lopettaa tämä prosessi siirtämällä seuraavalle sukupolvelle vakaumuksemme vahvuus, ei vain huulipalvelu heille.

Ei kuitenkaan pidä siirtyä Jane Elliottin dramaattiseen opetusesimerkkiin seuraavan sukupolven valmistelemiseksi joko jatkamaan yhteiskunnassamme vallitsevaa rasismia tai seisomaan sitä vastaan. Tässä on joitain kysymyksiä, joita voimme kysyä itseltämme vanhempina, hoitajina tai muina, jotka ovat yhteydessä lasten kanssa:

1. Viittaanko toisiin (harvoin, joskus, usein) rodullisesti, uskonnollisesti tai sukupuolen mukaan? (ts. "juutalaiset", "valkoiset ihmiset", "mustat ihmiset" ...)
   
2. Yhdistänkö ihmisryhmiä kokonaisuutena ja puhun "heistä" vai "meistä"?
   
3. Kysynkö jonkun pätevyyttä, koska hän eroaa minusta rodun, uskonnon tai sukupuolen perusteella?
   
4. Muuttuuko puhekuvioni, koska puhun toisen rodun, uskonnon tai sukupuolen kanssa? (Vihje: jos minun on tietoisesti pyrittävä välttämään tiettyjä sanoja tai ilmauksia, tämä on selvä ”kyllä”.)
   
5. Ostanko joko oikean tai vasemman reunan emotionaaliseen rotuun liittyvään retoriikkaan ja katson sen evankeliumin totuudeksi?
   
6. Tunnenko minut olevan nöyryytetty, ala-arvoinen ja syrjitty, koska kuulun tiettyyn rotuun, uskontoon tai sukupuoleen? (Ei perustu todelliseen, konkreettiseen, todistettavissa olevaan rikokseen henkilöäni vastaan.)

Jos vastasimme "kyllä" mihin tahansa tai kaikkiin näistä kysymyksistä, näyttää siltä, ​​että sen sijaan, että levitettäisiin värisokeata, oikeudenmukaisuutta etsivää yhteiskuntaa, joka pyrkii yhdistämään kansalaisiaan sen sijaan, että repi heidät rotuun, uskonnollisiin vakaumuksiin tai sukupuoleen liittyviin rakenteisiin, voimme ehkä pitää kiinni stereotyypistä ja levitämme siten sitä, mitä monet suuret kansalaisoikeuksien johtajat, ennen kaikkea Martin Luther King, Jr, ovat puhuneet vastaan. Näin tekemällä me perustamme myös seuraavan sukupolven epäonnistumiseen.

Tohtori King unelmoi ajasta, jolloin hänen lapsiaan ei arvioita heidän ihonsa värin perusteella, vaan heidän oman yksilöllisen luonteensa perusteella. Lisäksi hän puhui ajasta, jolloin pienet mustat pojat ja tytöt liittyisivät käsiin pienten valkoisten poikien ja tyttöjen kanssa. (1) Pidämmekö yhteiskunnana tätä unta vai vaihdetaanko sitä sopivaksi omiin pieniin esityslistoihimme? Laimennammeko totuuksia, joista Dr. King puhui? Vaadimmeko niitä olevan mahdotonta, epätodennäköistä tai moraalitonta? Olemmeko luopuneet hyvästä rotuun, uskontoon ja sukupuoleen liittyvien stereotypioiden vastaisesta taistelusta vain syrjiäksemme toisiamme korkean poliittisen korrektiuden korkeudesta? Mitä omistaa teimme?

---

”Minulla on unelma” -puheen Martin Luther King, Jr.

Video-Ohjeita: 2 uutta hahmoa (Saattaa 2024).