Teeman sosiaalinen vastuu tarinankerronnassa

• Saattaa 8, 2024

Kun kirjoitat tarinoita, lyhyitä tai eeppisiä, teema on yksi niistä läsnä olevista peruselementeistä, pujottuna lauseisiin, sivun tanssija. Sitä tulisi pitää tahattomana elementtinä, mikä tarkoittaa, ettei sen välttämätöntä ajatella olevansa. Se näkyy tarinan kehittyessä juonen, karakterisoinnin ja asettelun myötä. Teema voi kehittyä vähän lukijalla ja lukijalla tietoisuudella tarinan edetessä. Se voi olla hyvin äänekäs tai kuiskaa sen mukaan, mistä aiheesta se on.

Teematehtävissä kirjoittajilla on vaikuttava valta yleisönsä suhteen, samanlainen kuin loitsun heittäminen, ja heidän on oltava tietoisia siitä taikuudesta, koska yleisö reagoi puhuttuihin ja sivulla oleviin sanoihin kapinaa, tukea, mellakkautta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajatellen.

Koko historian ajan suuri osa tarinoita keskittyi hyvän kykyyn valloittaa paha. Näiden aiheiden kautta yhteiskunta oppi moraalisen perussääntönsä ja vahvisti eettisiä asenteita elämän eri osa-alueilla.

Jossain teemassa on tapahtunut muutos. Paha on saavuttanut perustan ja joissain tapauksissa on todella kukoistanut tekemällä siitä, että on sosiaalisesti hyväksyttävää todistaa muiden paitsi kuolevan, vaan tarkkailemalla heitä äärimmäisissä julmuuden kokemisissa. Nämä kuoleman ja kidutuksen kohtaamat ovat ylittäneet tarinan, jota se yritti kertoa. Seurauksena on, että paha valloittaa kirjoja, televisiota ja elokuvateollisuuttamme.

Kauhujen kuvaaminen on välttämätöntä. Kansalaisia ​​on koulutettava tunnistamaan paha omasta suojelustaan, mutta ei tarjoamaan verestä täytettyä kalkkia henkilökohtaiseen kulutukseen, hahmoilla, jotka kieltäytyvät tuomitsemasta palaamasta teurastettavaksi viattomampia. Näiden kauhutapahtumien ei ole tarkoitus toistua uudestaan ​​ja uudestaan.

Hyvän vs. pahan ja pahan voiton aiheet ovat pilaantaneet tarinankerronnan taiteen ihmisten ja heidän jälkeläisten kustannuksella. Heistä on tullut erittäin arvostettuja häiritsevässä suuntauksessa yhteiskunnassa.

Kaunokirjallisuuden kirjoittajilla on sosiaalinen vastuu työstään, samoin kuin toimittajilla, koska he stimuloivat mielikuvitusta ja mielikuvitus inspiroi mieltä osoittamaan unelmansa todellisuudeksi. Kirjailijoilla on potentiaali edistää vaarallista psykologista kehitystä yleisöllään. Ne kannustavat muita uskomaan ja omaksumaan uskon.

Pahuuden suhteen kirjoittajien on oltava tietoisia vaikutuksestaan ​​tunnistaakseen ja ratkaistakseen ongelmat yleisönsä mielessä. On vastuutonta johtaa joku vaaralliseen paikkaan, seurata häntä vaarallisilla ihmisillä ja sitten jättää heidät yksin puolustamaan itseään. Heille on annettava poistumistie, jopa viihdetarkoituksiin.

Mieli ei ole pelkästään kauhea tuhlaava, vaan on myös häpeällistä pilata sitä aiheesta, jolla ei ole mitään arvoa. Ihmisen älyn ei tarvitse joutua kiipeämään raivoisan aiheen yli valtavassa vuoristoisessa kasassa tai sukeltamaan liian syvälle uimaan veren alla ja noustakseen toiselle puolelle.

Mieli ja mielikuvitus ovat yleensä tehokkaita työkaluja elämään. Ne ovat kaiken alku sekä hyville että pahoille. Jotta voit muuttaa ihmistä, tilannetta, poliittista rakennetta tai kulttuuria, sinun on ensin muutettava hänen mieltään. Mielen on oltava kondicionisoitu ymmärtämään hyvää ja käyttämään sitä rakentamaan tuottavammin. Kaunokirjallisuuden kirjoittajat auttavat viemään polun ja luomaan pakokartan.

Video-Ohjeita: Star Trek: TNG Reunion Full Panel - 30th Anniversary - Front Row - August 4, 2017 (Saattaa 2024).