EUROOPPA - SALAINEN YHTEISKUNTA

• Saattaa 4, 2024

Vain valittu ryhmä bändejä 80-luvun puolivälistä ja 90-luvun alkupuolella on onnistunut pitämään kiinni eikä tule olemaan itse karikatyyrejä tai tyhjentämään kaiken merkityksensä. Voit luottaa Eurooppaan yhtenä noista bändeistä. Huolimatta marginaalisesta nimestä globaalin laajuuden suhteen, bändin musiikillinen visio ei rajoitu pelkästään yleisöön. Heidän uusin levynsä Secret Society on melkein täydellinen buffet tyydyttävimmistä ääni-iloista, joka jättää korvat onnelliseksi maailmanlaajuisesti.



Yhtye 80-luvun ikimuistoisimmista kappaleista, ”The Final Countdown”, yhtye on tarkennut jo vaikuttavaa lauluntekijää sekoittaen liikkuvia, mutta ei-sappisia balladeja kovasti ladattaviin rokereihin. Lämpimän vastaanoton antama, kun heidän vuoden 2004 paluulevyn Start from the Dark on luonut sama kokoonpano, joka nauhoitti The Final Countdown --- vokalisti Joey Tempest, kitaristi John Norum, rumpali Ian Haugland, basisti John Leven ja näppäimistö Mic Michaeli, Euroopalla on käänsi lämmön täysin ylös.

Yhdistettäessä melodiaa snarly-kitaroilla, levyllä ei ole yhtä huonoa kappaletta ja kuinka usein voit sanoa sen? Levyltä pois johtava nimikekappale on loistava kappale, joka on melkein riemukas palavan etenemisensä suhteen. Tempest on hyvällä äänellä ja kappale nopeutuu keskimmäiseen osaan saakka, jolloin se menee mukavaan muutokseen, joka hidastuu hitaasti takaisin alkuunsa. John Norumin karkea kitara antaa esittelyn "Always the Pretenders" -kappaleelle, joka on levyn kohokohtia ja myös ensimmäinen single. Melodisesti yksinkertainen kuoro on vain mahtava ja tarttuu korviin hetkeksi. Ensimmäinen hieno John Norum -soolo esiintyy täällä, muistuttaen Michael Schenkerin bittejä.

”Rakkaus ei ole vihollinen” on hiukan raskaampi kuin toistaiseksi… ei ole yllätys, koska sen on kirjoittanut Norum. Ensimmäinen hitaampi kappale “Wish I Could Believe” on vain kaunis, ja Tempest tuottaa kiehtovan laulu. Palataan rapeisiin juttuihin ”Let the Children Play” -elokuvalla, vaikka kuoro on yhtä melodista kuin täällä. Kappaleissa on lastenkuoro, joka Norumin mukaan on Tempetin 8-vuotiaan pojan moniraita.

Suosikkileikkaukseni täällä on ”Human After All”, jossa bändi antaa uuden ikimuistoisen kuoron. ”Äidin poika” on balladi, poikkeuksellinen kappale, joka on ehkä levyn loistava hetki. ”Ikuisesti matkalla” on toinen niistä uskomattomista kuoroista, jotka nämä kaverit näyttävät pystyvän kirjoittamaan unessa. Muut kappaleet ovat myös huippuluokkaa, ja “Devil Sings the Blues” on erityisen huomionarvoinen Norumin laajennetulle soololle.

Tiedän, että gushing täällä, mutta tästä levystä on nopeasti tullut yksi suosikki CD-levyistäni viimeaikaisessa muistissa. Se on täynnä melodisia koukkuja, mutta on silti riittävän rapeita miellyttääksesi kitara-faneja. Faneille kannattaa ehkä ottaa huomioon se tosiseikka, että ”Always the Pretenders” -CD-single sisältää sekä kappaleen radion muokkauksen että albumin version sekä live-versioita kappaleesta “Flames” (Out Of This World) ja ”Taikauskoinen” (aloittelija pimeästä).

Jos pidät melodisesta metallista / rockista --- parasta katsoa tämä levy!

Video-Ohjeita: Kuukausiennuste lämpötiloista 25.2.2020 (Saattaa 2024).