Huhtikuun romanssi-julkaisut

• Saattaa 8, 2024

Ensimmäinen tällä viikolla on Catherine Andersonin "Vain koskettamalla" (Signet). Chloe Evans on alkamassa tuoreena. Hän ja hänen poikansa ovat tulleet pieneen Oregonin kaupunkiin parempaan elämään. Ben Longtree'llä oli omat vaikeutensa, ja yritetään edelleen päästä niistä. Chloen avulla - ja rakkaudella - ehkä hän vihdoin kykenee tekemään niin. Ben on parantaja, joten odota joitain uuden ikäisen tyyppisiä asioita. Chloe on joustava - kun otat huomioon joitain asioita, joita hänelle tapahtuu tämän kirjan aikana, sinun täytyy miettiä, eikö hän ehkä ole hiukan liian joustava? Pidin tästä, mutta en rakastanut sitä. Paha kaveri tässä on vain vähän liian ylhäältä uskottavana, mikä tekee eräästä tarinan muusta osasta mielestäni hiukan turhia. Lainan lainaan vain kolme Cupidin viidestä nuolasta tätä varten.

Seuraava on Deb Stoverin Mulligan Magic (Jove Irish Eyes). Vierailullaan Ballybronaghiin, Irlantiin, seksikäs entinen poliisi Nick Desmond työskentelee turvallisuustyössä, joka auttaa häntä vihdoin kosomaan miestä, joka tappoi isänsä. Maggie Mulligan haluaa vain pitää paikallisen koulun auki - kunnes Nick pääsee ihon alle. Upea tarina, upeat toissijaiset hahmot ja juuri se vähän paranormaalia, jota odotat kun otat rouva Stoverin kirjan. Toivon, että tulevaisuudessa on tulossa lisää Mulligan-tarinoita. Tämä saa neljä nuolta.

Viimeinkin, meillä on Playing with Matches (Signet), antologia, joka sisältää Karen Harbaughin, Katherine Greylen, Sabeeha Johnsonin ja Cathy Yardleyn tarinoita. Kaikki perustuvat Aasian perheenjäsenten otteluihin. Ensimmäisessä tarinassa "Dragon for Dinner", rouva Greyle, on sankaritar, joka näytti olevan toiveikkaasta minulle. Hän haluaa sankarin, mutta hän ei halua järkyttää perhettään. En pitänyt tuosta paljon. Rouva Harbaughin "Love.com" piti paremmin sankaritarinsa kanssa, joka ajatteli lopulta ovelampi hänen ottelua tekevä äitinsä. Kaksi viimeistä, rouva Johnsonin "Spice Baszaar" ja rouva Yardleyn "Romancing Rose", olivat nautinnollisia, mutta en rakastanut kumpaakaan niistä. Suurin valitukseni kaikista neljästä tarinasta on, että he kaikki näyttävät stereotyyppisesti perheen roolista avioliittojen järjestämisessä. Esimerkiksi "Spice Bazaarissa" sankaritar meni varmasti mukanaan järjestämiinsä hääihin, vaikka hän oli rakastunut sulhanen ystävään. Ymmärrän, että kulttuuriperinteiden ylläpitäminen on tärkeää monille ihmisille, mutta se on 2000-luvulla, ja minulla on vaikea uskoa, että nykyään Amerikassa kasvatetuilla naisilla ei olisi hiukan enemmän selkärankaa. Annan tälle antologialle vain kaksi nuolet. Idea oli hyvä, mutta en pitänyt varsinaisista tarinoista.

Ensi viikkoon asti, hyvää lukemista!

Video-Ohjeita: Jaakko Laitinen & Väärä Raha - Onnentähti (Official video) (Saattaa 2024).