Valaanpyynti Islannissa
Islantilainen valaanpyyntikomissaari Tomas Heider on sanonut lehdistölle, että maailman näkemys mereltä näyttää olevan loputon pyhäkkö, jonka ihmisten mielestä tulisi jättää yksin. Ulkopuolisesta mielipiteestä riippumatta hän väitti, että Islannin maalla uskotaan olevan oikeus ja velvollisuus poistaa valaita. Samaan aikaan Islannin rajoja kattavissa paikallisissa valaanpyyntikunnissa valaanpyyjät totesivat lehdistölle, että valaiden sivutuotteiden kysyntä on vähentynyt. He kuitenkin uskovat sen nousevan, kun heidän valaanpyyntikomissaari niin kiihkeästi vaatii. Sitten siellä on Islannin kalastusministeri Jon Bjarnason, joka puolustaa valaanpyyntitapojaan muihin maihin perinteen taistelun alla.

Valaanpyynti voi olla Islannin perinne. Islannissa käyvät valaat kuitenkin matkustavat myös ympäri maailmaa. Siksi Islannin toimet vaikuttavat valaiden katselun ja sukelluksen rauhanomaiseen globaaliin kauppaan. Nämä teollisuudenalat tuovat vuosittain miljardeja dollareita ja tarjoavat kymmeniä tuhansia työpaikkoja ylläpitäen samalla valaiden kanssa rauhallista rinnakkaiseloa. Islannin valaanpyyntikäytäntö ylittää huomattavasti saaren rajat, jotta sillä olisi globaali vaikutus planeettojen asenteisiin, poliittiseen ajatteluun, ekologiseen vakauteen ja valaiden nisäkkäiden jatkuvaan olemassaoloon. Islannin hallinto on julkisesti ja toistuvasti todennut, että he ovat menettäneet ongelmansa maailmanlaajuisesti. Virkamiehet väittävät olleensa kärsivällisiä valaiden keräämisessä ylimääräisen lisääntymisen mahdollistamiseksi ja että valaanpyyntitavat ovat juurtuneet tieteelliseen tosiasiaan. Auttaa näitä Islannin virkamiehiä ymmärtämään huolenaiheen näkökulmasta ja saamaan pienen selkeyden tässä on perusasettelu todellisuuteen, jolla ihminen vaikuttaa valaan infrastruktuuriin.

Perinteiden purkaminen:

Valaanpyynti rekisteröitiin ensimmäisenä alkaen 3000 B.C. ilman nollasäätöä. Valaanpyynnin teollistuminen alkoi 1700-luvulla ilman minkäänlaista sääntelyä. Vuonna 1946 perustettiin kansainvälinen valaanpyyntikomissio (IWC). IWC pysyi kuitenkin tehottomana, kunnes vuonna 1986 hyväksyttiin valaanpyynnin maailmanlaajuinen kielto, joka on 1900-luvun loppupuolella. Islanti irtautui moratoriosopimuksesta vuonna 1992, joka on kuusi vuotta sen perustamisesta. Vuonna 2002 Islanti päätti, että moratorion noudattaminen on heidän etujensa mukaista. IWC piti kuitenkin Islannin motiiveja epäselvinä ja antoi heidän osallistua päätöksentekoon tarkoitettuihin kokouksiin vain tarkkailijana. Vuonna 2006 Islanti yritti IWC-yleissopimuksessa luoda porsaanreikiä tieteellistä tutkimusta ajatellen, mikä hylättiin. Tämä ei estänyt Islannin hallitusta, joka myönsi massalisen kaupallisen valaanpyyntiluvan. Vuonna 2010 hallitus kasvatti vuosittain teurastettujen valaiden määrän noin 6000 tonniin. Tämä vetoisuus on suurempi kuin kuluttajien kysyntä, mikä luo markkinoita yli kylläisyyden, mikä tarkoittaa jätettä.

Numerot eivät valehtele:

Islannin on tarkasteltava huolella, mitä jätteiden tuottaminen tarkoittaa tässä yhteydessä. On aika tunnustaa hallitusten riita ja korjata asia. Numerot kertovat totuuden valaanlihan kulutusasteista, missä hallitus ei voi.
  • Koko maailman väestökanta vuonna 3000 B.C. oli noin 14 miljoonaa ja keskimääräinen elinajanodote 26 vuotta.
  • Maailman väkiluku oli 1700-luvulla noin 545 miljoonaa ja keskimääräinen elinajanodote 35 vuotta.
  • Maailman väestön kokonaismäärä vuonna 2011 lähestyy 7 miljardia (eli 7000 miljoonaa) ja keskimääräinen elinajanodote 75 vuotta.
Vaikka valaanlihan kysynnän katsotaankin vähenevän valaspopulaation rasitukset, ihmispopulaation suuret määrät ja pitkäikäisyys kasvavat. Jos nämä luvut eivät selvitä Islannin valaanpyyntitapoihin liittyvää poliittista erimielisyyttä, antakaamme selkeyttää väitettä, jonka mukaan Islanti käyttää tieteellistä tosiasiaa.

Valaiden monimutkaisen ekosysteemin ymmärtäminen on yhtä illuusiokasta kuin haiden tehtävä. Ammattimaiset meritutkijat ja huipputekniikan tutkijat ympäri maailmaa vuonna 2011 eivät pystyneet selvittämään valaiden populaatioiden ekologista vakautta. Siksi Islannin julistus siitä, että valaiden ekosysteemit on vakautettu, on kysymys hallituksen näkökulmasta eikä juurtu mihinkään tieteelliseen tosiasiaan. Se, että Islannin hallitus ja paikalliset valaanpyyjät pitävät valaita kaloina, on hyvä osoitus siitä, että heidän käsityksensä ovat virheellisiä.

Valaat eivät ole kaloja:

Tässä on merkityksellinen tieteellinen tosiasia, jolla voidaan päästä tietoiseen ja vastuulliseen päätökseen. Valaat ovat lämminverisiä, ilmaa hengittäviä vala-nisäkkäitä. He elävät tiukasti sidottuissa ydinperheyksiköissä, jotka kilpailevat ihmisillä. Raskaus yhden vasikan tuottamiseksi on yhden ja kahden vuoden välinen, ja kuten ihmisilläkin, parituminen ei tarkoita raskautta. Kopulaatiosyklien välinen aika vaihtelee yhdestä kolmeen vuoteen. On oletettu, että ensimmäinen kopulaatio alkaa vasta viidestä kymmeneen vuoteen.Nämä tiedot esittävät väitteen, jonka mukaan valaiden populaatiot eivät ole läheskään täydentyneet, ja niiden korjuun jatkaminen vie meidät kauemmas tavoitteesta.

Se tosiasia, että Islannin hallitus huijaa maailmaa siitä, että valtameret nähdään turvapaikkana, jota ei pidä käyttää, on oikean käsityksen uskottavuus. Se oli kuitenkin havainto, joka syntyi pikemminkin välttämättömyydestä kuin halusta. Ero on, että suurin osa maailmanlaajuisesta yhteisöstä on hyväksynyt velvollisuutensa korjaa esi-isiemme virheitä, jotta voimme jatkaa kukoistavan planeetan ylläpitämistä tuleville sukupolville.

Laaduta äänesi Stop Whaling in Iceland -aloitteessa niille, jotka ovat kiinnostuneita myrkyllisen valtion valaanpyynnin lopettamisesta ja tukevat tuottavaa, tehokasta, positiivista muutosta.

Video-Ohjeita: Whale Wars: Raw Whale Kill (Saattaa 2024).