Pyörätuolien lasten pääsy kotiin
Kun vuokrasin kävelijän ja pyörätuolin pojalleni käytettäväksi, kun hän toipui jalka- ja jalkavammoista ollessaan esikoinen, ajattelin, että suurin osa ongelmistamme olisi ohi, kun tuomme välineet kotiin.

Hyvyyttäen naapurille, joka oli viettänyt hyvän puoli päivää auttamaan meitä pääsemään terveydenhuollon tarvikkeiden myymälään ja takaisin, autin nostamaan poikani ylös kuistilla rappusilla kävelijälle, jota olin odottanut kuistilla. Minun olisi pitänyt viedä hänet ensin sisään! Ja olisin voinut pyytää naapuriani pysymään viisi minuuttia kauemmin auttamassa.

Mutta kiirehdin alakertaan laittaakseen pyörätuolin pois. Ajatteleen, että vuokrainvestointi oli liian iso jättääkseni auton takapenkille, taitin sen hiukan ylös, kantoin portaita ylös ja asetin sen aivan takaoven ulkopuolelle kuistilla. Poikani helpottui siihen tyydyttävällä uupumuksen huokaisulla.

Sitten tajusin, että olin asettanut tuolin sivuttain oven suuntaan, ja tietysti tarvitsin kääntää sen ympäri joko työntääksesi tai vetääksesi taloon, kiipeämällä ihanien ja melko raskaiden kukkaruukkujeni yli ja väliin. Silloin huomasin, että ovellamme hieman kohotettu kynnyksessä oli vain liian korkea hytti, jotta tuoli helposti kääntyi poikani istuessa siinä.

Osa ongelmasta oli se, että tuolin takana ei ollut tilaa työntää sitä, ja ei ollut aivan riittävästi tilaa kääntää sitä ympäri vetääksesi sitä hieman kohotetun kynnyksen yli. En voinut kasvattaa kukkaruukkujani, mutta onnistuin kääntämään tuolin sivuttain oven suuntaan, taittamaan kävelijän ylös ja puristuneen oven rungon ja tuolin väliin pitäen kävelijää pääni yli.

Asetin kävelijän, puristin taaksepäin ulkopuolelle, käänsin tuolia taas ovea kohti ja kiipeilin sitten hiukan sen yli päästäkseen sisälle. Autin poikani nostamaan itsensä ylös, tarttumaan kävelijään ja liikkumaan keittiön keskelle. Toin keittiön tuolin yli ja poikani istui.

Sitten oli suhteellisen helppo tuoda hiukan taitettu pyörätuoli sisälle, istua poikani siinä, laittaa toinen tuoli takaisin pöydän alle ja laittaa taitettu kävelijä käytävään.

Työntelin tuolia käytävää kohti ja se jätti muutaman mustan jäljen jälkipuhdistetulle lattialle. Myös kävelijältä oli likaisia ​​pieniä kohtia. Puhdistin kostealla paperipyyhkeellä ja astianpesuaineella kävelijän kosketuspisteet, kun poikani katseli minua siltä, ​​mikä näytti lievältä turhautumiselta.

Oli ilmeistä, että pyörätuoli ei pysty kääntymään käytävään. Poikani oli valmis käyttämään kävelijää.

Ensimmäinen paikka, jossa kävelijä meni, oli kylpyhuone. Se oli tiukasti sopiva ja poikani tarvitsi apua oven läpi pääsemiseen, ja kävelijä asettui kauempaan nurkkaan, jotta hän voisi sulkea oven. Oven sulkeutuessa kuulin hänen sanoneen "Menestys!" ja päästä irti iso huokaus. Yksityisyys palautettiin!

Nyt oli aika pyrkiä pyörätuoliin. Pyyhin pyörät ja löysin yllätyksenä ruohoa, likaa ja jopa pieniä kiviä kosteasta paperipyyhkeestä. Kerroin itselleni, että se oli pieni hinta, joka oli maksettava verrattuna poikani vammaan, ja tunteen itseni hieman häpeäni tyytymättömyydestäni siihen, jonka piti tuntua merkityksettömältä taloudenhoitohaasteelta, panin paperipyyhe jokaisen pyörän alle ja pysäköin sen nurkkaan.

Poikani nautti istuimesta tuolilla keittiössä ja ruokapöydässä, ja olisin ottanut sen kaikkialle talossa, jos minun ei tarvitsisi taittaa sitä ylöspäin saadakseni sitä oviaukkojen läpi ja käytävän käännöksen ympärille.

Muutaman päivän poikani seisoi kävelijällä, kun asetin tuolin television edessä tai videopelin viereen, pöydän ääreen tai takaisin keittiöön. Se antoi hänelle yksityisyyden, liikkuvuuden ja vapauden missä tahansa huoneessa hän halusi olla ollessaan, kun kävelijä täytti oviaukot ja tietysti kylpyhuoneen.

Ero, jonka kävelijä ja tuoli tekivät poikalleni noina viikkoina, tekivät minusta todellisen uskovan siihen, mitä upeita keksintöjä ne ovat lapsille ja heidän perheilleen. Minulla oli myös pieni koulutus haasteista, joita laitteet aiheuttivat, kun niitä käytettiin kodeissa vanhan talomme vanhaan.

Jokainen kehoni lihas kipui sillä viikolla tuomalla kävelijän ja tuolin sinne, missä niitä tarvittiin, taittamalla ja avaamalla ne ja laittamalla ne sivuun, kun niitä ei tarvita. Jos minusta ei olisi ollut unia, huolta ja kokemusta laitteista, olisin voinut suunnitella asiat tehokkaammin, tai sanon aina itselleni.

Ennen kuin kaksi päivää oli kulunut, olimme olleet kotiseudulla riittävän kauan ja latasimme tuolin ja kävelijän autoon. Olin tyhjentänyt kaiken autotelästämme ajatellen, että se sopisi takaisin sinne, mutta en koskaan saanut sitä toimimaan. Ymmärrän nyt, että meillä onneksi tuoli istui takaistuimellemme ja kävelijä sen päällä.

Mielestäni olin varma, että suuret edistykset pääsyssä ja suunnittelussa, jonka olimme nähneet yhteisössä, tekevät retkistämme nautinnollisen kuin ennen kuin poikani loukkaantui.Hyvin pian minua tutustutaan tosiasioihin, joita painovoima, fysiikka ja vuokralaitteet yhdistävät opettamaan ja uuttamaan minua. Ja ymmärsin, että myöskään nykyaikaiset talot eivät ole pyörätuoleja käyttävien ihmisten erityisen tavoitettavissa.

Kun tapasin kansalaisia, jotka vaikeuttivat elämäämme, yritin teeskennellä, etten ole koskaan ollut niin tietämätön. Hyvin pian huomasin, että en halunnut olla enemmän valaistuneita, ja uskon, että minulla oli sitä yhteistä tietämättömimpien ihmisten kanssa, joita tapasimme, sekä niiden kanssa, jotka olivat niin epämiellyttäviä, että he väittivät poikani näkymättömäksi.

Arvostan muistoja jokaisesta henkilöstä, joka osoitti meille vähäistä huomiota ollessamme ulkona ja ollessamme, ja etenkin niistä, jotka käyttivät kovaa ystävällisyyttä, jonka henkilökohtaiset kokemukset aiheuttivat omissa elämissä tai heidän kanssaan, jota he rakastavat. Poikani, joka syntyi Down-oireyhtymän kanssa ja jolla oli seitsemänvuotiaana kehittynyt insuliiniriippuvainen diabetes, suhtautui: Olen täällä, olen tuolissa (tai kävelijä); päästä siitä yli tai ainakin päästä pois tieltä. Tällaiselle viehättävälle henkilölle hän on aina ollut itseään vähän kovaa.

Selaa julkisessa kirjastossasi, paikallisessa kirjakaupassa tai online-jälleenmyyjässä kirjoja, kuten "All About Wheelchairs"

Lasten rattaiden, kävelijöiden ja pyörätuolien löytäminen
//www.coffebreakblog.com/articles/art9507.asp

Kodin saavutettavuus ja näkyvyys
//www.coffebreakblog.com/articles/art37751.asp


Video-Ohjeita: SITAN 30 MIN KEHONPAINOTREENI ???? (Saattaa 2024).